Liiturin lisäksi minulla on ollut tilaisuus tarkkailla toista suurehkoa jyrsijää, vesimyyrää (Arvicola amphibius). Ensimmäiset havaintoni tein kesällä 2018, kun tienvierusojassa alkoi pajujen suojissa plumpsahdella lupaavasti. Vesimyyrä ei ole mitenkään kauhean arka, ja näyttää riistakameroinnin perusteella olevan enimmäkseen päiväaktiivinen.
Kovin eri suuntiin on kehitys vienyt sen jälkeen, kun liiturin ja vesimyyrän yhteinen kantamuoto vaelsi tämän pallon pinnalla dinosaurusten aikaan – 67,4 miljoonaa vuotta sitten (kertoo OneZoomin elämänpuu; tätä voi verrata liiturin ja normikurren kehityslinjojen eroamiseen 14,9 milj. v sitten). Toinen halkoo ilmaa, toinen vettä. Puiden/pensaiden lehdet maistuvat silti molemmille, kuten alla oleva video kertoo.
Videossa n. 38 sekunnin kohdalla aiheuttaa välikohtauksen jokin pienempi jyrsijä, ehkäpä metsähiiri (Apodemus flavicollis). Sen ja vesimyyrän yhteiset esi-isät löytyvät ainoastaan 39,2 miljoonan vuoden takaa. Videon lopussa on pieni lintulajikavalkadi, oja kun osoittautui hyvin suosituksi ja monilajiseksi lintubiotoopiksikin. Mukana ovat punakylkirastas, mustarastas, rautiainen, keltasirkku, peippo ja västäräkki. Toisaalla ojassa kuviin tulivat myös pajulintu ja lehtokurppa, mutta ne eivät nyt ole mukana. (Kuvan alareunassa oleva päiväys on päin honkia, kamera ei pidä oikeaa päiväystä.)