Kevätseurantahavaintoja Kuusassa 2011–2023

Perinteiseen tapaan talitintti käynnisti vuoden 2023 kevätseurannan 17. helmikuuta. Hännänhuippuna luikerteli näkyviin kyy 24.5. Päivämäärät koskevat havaintojani Laukaan Kuusan lampien alueella.

24.5.23 Kyy. Keväthavaintoja on vain kahdeksan, eivätkä ne ole perättäisiltä vuosilta. Joka vuosi kyitä kyllä näkyy, mutta joskus vasta myöhemmin kesällä. Keskiarvo on viime vuoteen asti laskien ollut 14.5. Pian 15 vuotta meillä on ollut Vipera beruksen kanssa hyökkäämättömyyssopimus, jota kumpikaan osapuoli ei ole rikkonut.

14.5.23 Käki. Cuculus canorusta on tullut seuratuksi vasta 2014 alkaen, ja ennen tätä vuotta keskiarvo ensikukunnalle on 11.5. Käki on varsin täsmällinen, tullut keskimäärin parin vuorokauden sisällä keskiarvosta. Ja ei, valokuvaa ei ole, monta kertaa en ole koko otusta nähnyt.

12.5.23 Ampiainen on vielä epämääräisempi nimitys kuin "lokki" alla. Yllä kuvassa yllä lienee norkoampiainen, Vespula austriaca, mutta seurannassa en ole kiinnittänyt lajiin huomiota. Amppari oli liikkeellä viikon keskimääräistä aiemmin.

9.5.23 Västäräkkiä ei tule joka vuosi nähtyä ennen kuin vasta joskus kesällä (jolloin en ole sitä kelpuuttanut), joten oheisissa havainnoissa on tuntuva annos satunnaisvaihtelua – ja nimenomaan myöhempään suuntaan. Tämänvuotinen havainto on Vähäharjuntien alkupäästä (kuva on aiempi). Keskimäärin eka keväthavainto on tullut 6.5.

8.5.23 Kirjosieppo saapui vain hieman keskiarvonsa 5.5. jälkeen. Mukaviahan kaikki linnut ovat, mutta vähän se joskus vetää apeaksi, kun tämä pikkulinnuston "miekkavalas" valtaa tiaisten jo kodikseen ottaman pöntön. Aika usein on näin käynyt. Toissa keväänä seurasin sinitiaispariskunnan sitkeää ja eleetöntä (+ täysin äänetöntä) pönttönsä puolustusta. Ficedula hypoleuca puolestaan piti ääntä koko ajan. Se tuli välillä lähelle ja pakeni taas tiaista. Sitten se lensi provokatiivisesti pöntön editse ja asettui taas johonkin. En oikein tiennyt, kumpi osapuoli on niskan päällä. Siepon yritys ei edennyt, mutta onko kyseessä väsytystaktiikka? Alla kuva; en valitettavasti saanut lajeja samaan kuvaan, mutta taustalla kiistakapula-asunto.

Kaikkein pienimpiä tiaisia olen yrittänyt puolustaa tekemällä niin pienireikäisiä pönttöjä, ettei sieppo yksinkertaisesti mahdu niihin. Yleisesti ohjeena esitettävä 28 mm (esim. täällä) pikkutiaisille ei ole riittävän pieni, vaan mahdollistaa kirjosieponkin pesinnän. Arvioni mukaan 26 mm on minitinteille sopiva. Olen itse saanut pesinnän pönttöön, jonka aukon tein 25-millisellä terällä. Lajista en tosin ole varma.

3.5.23 Punarinta. Hassun pallomainen Erithacus rubecula saapui peräti 16 päivää keskiarvoaan (17.4.) myöhemmin. Ja kyseessä ei tällä kertaa ollut edes näköhavainto – sen sain vasta myöhemmin –, vaan hauskan Muuttolintujen kevät -äpin suorittama tunnistus laulun perusteella Kuusan vanhassa metsässä.

2.5.23 Vähänharjunlampi jäätön (ei tieteellistä nimeä, pahoittelut). Tämä on aina jossain määrin arvailua, kun näkymät lammelle ovat hieman esteiset. Päivämäärä on kuitenkin suunnilleen oikein. Keskiarvo seuranta-ajalta nytkähti päivää myöhemmäksi ja on nyt 29.4.

24.4.23 Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on keskimäärin aloittanut puhaltelunsa 23.4., aiempina vuosina Asemalammella, sittemmin Vähänharjunlammella(kin?); nyt taas Asemalammella. Foto ois kiva ylläri, mutta olen tainnut nähdä koko otuksen kerran elämässäni. Harvaa sahalaitaa vailla trendiä näyttää haikara piirtävän.

22.4.23 Takametsä lumeton. Olen vuodesta 2012 seurannut lumien sulamista talomme pohjoisen ja koillisen puoleisessa metsässä ja viereisellä pienellä niityllä. Vuotta 2020 en kelpuuttanut mukaan, kun lumen vähäisyys olisi antanut harhaanjohtavan kuvan kevään etenemisestä jo joskus milloinlie helmikuussa. Tosin onpa tuo 2014:kin ollut omassa sarjassaan, joten ehkä olisi pitänyt vain kirjata pvm myös 2020. Runsas viikko oltiin nyt keskiarvosta 14.4. jäljessä. Kummallista on, että vaikka viime talvi oli lumisin miesmuistiin, nyt sulaa tuli vain neljä päivää aiemmin.

21.4.23 Räkättirastas. Turdus pilaris on parina vuonna unohtunut kirjata. Yhtä anomaalista vuotta lukuunottamatta saapumispäivämäärän vakaus on itse asiassa lähes kuovimaista tasoa. Keskiarvo on huhtikuun 16:s.

21.4.23 taivaanvuohi. Gallinago gallinago on myös  varsin täsmällinen laji (vrt. kuovi alla). Liekö kyse kahlaajille tyypillisestä ominaisuudesta. Päivän ollaan keskiarvoa edellä. Valokuva vielä odotuttaa itseään.

20.4.23 Lokki. Tämä epämääräinen ilmaus tarkoittaa useimpina keväinä kalalokkia (Larus canus; yllä), tosin joskus täällä näkee naurulokkejakin (L. ridibundus). Tavaksi on päässyt kelpuuttaa kumpi tahansa kevään ensimmäisenä lokkina. Viikko myöhässä keskiarvosta.

20.4.23 leskenlehti kukassa. Yllä näkyvät toissavuotiset Tussilago farfaran yksilöt eivät liene ekaa päivää kukassa, mutta tapana on ollut kirjata ensimmäinen havainto yrittämättä arvioida kukinnan alkamisajankohtaa. Neljä päivää ollaan edellisvuosien keskiarvoa jäljessä.

17.4.23 saapui kuovi. Numenius arquatan saapumisesta voi lähes tarkistaa kalenterinsa. Aiemmin vain kahtena vuonna paluupäivä ei ole ollut välillä 18.–20.4. Nyt tuli sitten kolmas kerta. Lajin tieteellinen nimi ei kuitenkaan heijastele vakautta, vaan kääntäisin sen lähinnä "kaarinyökkääjäksi", mikä viitannee nokkaan ja ehkä ruokailutyöskentelyyn. Keskimäärin kuovi on saapunut 18.4.

17.4.23 ensimmäisenä perhosena havaitsin luultavasti nokkosperhosen (Aglais urticae). Vuosien 2011–22 keskiarvo on 14.4. Mitään pidemmän ajan trendiä ei näy.

10.4.23 oli liiterin katon lounaislape sulattanut lumensa. Havaintosarjasta puuttuu jokunen vuosi liian anomaalisina pitämieni lumitilanteiden vuoksi kai. Päivämäärät jakaantuvat hieman yllättävästi kahteen ryhmään, joiden väliin (26.3.–5.4) sulaminen ei ole vielä osunut. Keskiarvo 2012–22 siihen kuitenkin sattuu: 2. huhtikuuta. Hyvin yllättävää on myös, ettei pvm muuttunut viimevuotisesta kuin kaksi päivää aiemmaksi, vaikka edellistalvi on lumisin, mitä täällä on kolattu, ja nyt lunta oli huomattavasti vähemmän.

10.4.23 Kurkia toitotteli taivaalla puolentusinan yksilön aurakkeessa. Grus grus on niitä lajeja, jotka ovat olleet mukana seurannassa alusta eli vuodesta 2011 alkaen. Nyt oltiin neljä päivää edellä edellisvuosien keskiarvoon nähden. Silmä on erottavinaan tuossa aikaistumistrendin, muttei korrelaatiokertoimen neliö ole 0,054:ää kummempi.

4.4.23 Peippo. Fringilla coelebs saapui kaksi päivää ennen vuosien 2011–22 keskiarvoa. Nähtävissä on hienokseltaan aikaistuva trendi; tosin korrelaatiokertoimen neliö putosi vuoden takaisesta 0,23:sta ollen enää 0,16. Havaittu yksilö oli koiras toisin kuin alla olevassa kuvassa.

1.4.23 Mustarastas. Turdus merulaa koskeva aikasarjani on hieman puutteellinen. Se alkaa vuodesta 2013, ja välistä puuttuvat 2015 ja 2022. Seurantaa sekavoittaa se, että ilmeisesti vaeltavia yksilöitä näkyy/kuuluu myös talvella. Tänä vuonna talvihavaintoja ei ollut, vaan rastas ilmestyi yhtäkkiä.

31.3.23 Joutsenen saapuminen. Tämänvuotinen Cygnus cygnus -havainto on vähän ohuissa kantimissa: yksi vaimea kuulohavainto Kuusan kosken suunnasta. Sinänsä ääni oli kyllä selvästi joutsenen, ja päätin nyt sitten kelpuuttaa sen vaikka joskus aiemmin lienen toiminut toisin. Alla utelias joutsen Asemalammella 9.5.20.

21.2.23 Huuhkaja. Omassa tilastossani vain kyyn ensiesiintymisen päivämäärä on vaihdellut enemmän kuin Bubo bubon. Huuhkaimen eli hyypiön keväthuhuilun olen jaksolla 2011–22 kuullut keskimäärin 13.3. vaihteluvälin ollessa 5.2. (2020) – 10.4. (2011). Vuosina 2014 ja 2021 ei tullut havaintoa. Silmä näkee aikaistumistrendin, ja korrelaatiokertoimen neliö onkin perästi 0,35.

Mieleenpainuvin havainto tuli vuonna 2018. Veljeni Hannu oli kuollut edellisenä kesänä. Kirjasin havaintopäiväkirjaani: Mikä olikaan sopivampi tapa täkäläisille pöllöille kunnioittaa Hannun syntymäpäivää 2018, ja maailman luontopäivää, kuin huhuilla täysikuulla. Äänessä huuhkaja ja helmipöllö, joihin kumpaankin tutustuminen juontaa minulla lapsuuteen, ja veljeeni. – Alla sivu lapsuuden valokuvakansiostani.

17.2.23 Talitintin titityy. Parvus majorin äänivarasto on uskomattoman laaja. Varsinkin näin keväisin ulkona kuulee mitä moninaisimpia liverryksiä ja sirkutuksia, jotka saavat pähkäämään, että mikä ihme se tuokin on.  Ohessa muutama kuva lintulaudaltamme; kuva vaihtuu klikkaamalla. (Viimeisssä kuvassa näkyvästä pähkinäautomaatista ks. talviruokintasivu.)

Kuten kuvasta näkee, ensimmäisen titityy-kuulohavainnon pvm:n vaihtelu on ollut laajaa eikä trendiä ole. Tänä vuonna tapailut muuttuivat tittityyksi  viikkoa ennen keskiarvoa (24.2.). Kun vain tunnistaisi ääniä paremmin, voisi tarkkailla myös muiden tiaisten kevätkellon tikitystä. Luultavasti ne olisivat kuitenkin melko lailla samassa tahdissa talitiaisen kanssa.