Kevätseurantahavaintoja Kuusassa 2011–2022

Perinteiseen tapaan talitintti käynnisti vuoden 2022 kevätseurannan 26. helmikuuta. Uusimmat havainnot ovat aina ylimpänä. Alimpana on aiempi seuranta niiltä osin kuin kevään merkit eivät ole vielä ilmaantuneet. Päivämäärät koskevat havaintojani Laukaan Kuusan lampien alueella.

13.5.21 Kyy. Keväthavaintoja on vain seitsemän, eivätkä ne ole perättäisiltä vuosilta. Joka vuosi kyitä kyllä näkyy, mutta joskus vasta myöhemmin kesällä. Keskiarvo on viime vuoteen asti laskien ollut 12.5. Pian 14 vuotta meillä on ollut Vipera beruksen kanssa hyökkäämättömyyssopimus, jota kumpikaan osapuoli ei ole rikkonut.

13.5.22 Käki. Cuculus canorusta on tullut seuratuksi vasta 2014 alkaen, ja ennen tätä vuotta keskiarvo ensikukunnalle on 11.5. Käki on varsin täsmällinen, tullut keskimäärin parin vuorokauden sisällä keskiarvosta. Ja ei, valokuvaa ei ole, monta kertaa en ole koko otusta nähnyt.

9.5.22 Kirjosieppo saapui vain hieman keskiarvonsa 5.5. jälkeen. Mukaviahan kaikki linnut ovat, mutta vähän se joskus vetää apeaksi, kun tämä pikkulinnuston "miekkavalas" valtaa tiaisten jo kodikseen ottaman pöntön. Aika usein on näin käynyt. Viime keväänä seurasin sinitiaispariskunnan sitkeää ja eleetöntä (+ täysin äänetöntä) pönttönsä puolustusta. Ficedula hypoleuca puolestaan piti ääntä koko ajan. Se tuli välillä lähelle ja pakeni taas tiaista. Sitten lensi provokatiivisesti pöntön editse ja asettui taas johonkin. En oikein tiennyt, kumpi osapuoli on niskan päällä. Siepon yritys ei edennyt, mutta onko kyseessä väsytystaktiikka? Alla kuva; en valitettavasti saanut lajeja samaan kuvaan.

Kaikkein pienimpiä tiaisia olen yrittänyt puolustaa tekemällä niin pienireikäisiä pönttöjä, ettei sieppo yksinkertaisesti mahdu niihin. Yleisesti ohjeena esitettävä 28 mm (esim. täällä) pikkutiaisille ei ole riittävän pieni, vaan mahdollistaa kirjosieponkin pesinnän. Arvioni mukaan 26 mm on minitinteille sopiva. Olen itse saanut pesinnän pönttöön, jonka aukon tein 25-millisellä terällä. Lajista en tosin ole varma.

7.5.22 Vähänharjunlampi jäätön (ei tieteellistä nimeä, pahoittelut). Tämä on aina jossain määrin arvailua, kun näkymät lammelle ovat hieman esteiset. Eilisen aikana jäät kuitenkin hupenivat silmissä, joten eivätköhän ne nyt ole suunnilleen poissa. Keskiarvo on 28.4. Nyt oli aika hyvät lämmöneristeet jään päällä, joten ei ihme, että homma venyi.

3.5.22 Västäräkkiä ei tule joka vuosi nähtyä ennen kuin vasta joskus kesällä (jolloin en ole sitä kelpuuttanut), joten oheisissa havainnoissa on tuntuva annos satunnaisvaihtelua – ja nimenomaan myöhempään suuntaan. Keskimäärin eka keväthavainto on tullut 7.5.

3.5.22 Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on keskimäärin aloittanut puhaltelunsa 23.4., aiempina vuosina Asemalammella, nyttemmin Vähänharjunlammella(kin?). Foto ois kiva ylläri, mutta olen tainnut nähdä koko otuksen kerran elämässäni. Harvaa sahalaitaa vailla trendiä näyttää haikara piirtävän.

26.4.22 Takametsä lumeton. Olen vuodesta 2012 seurannut lumien sulamista talomme pohjoisen ja koillisen puoleisessa metsässä ja viereisellä pienellä niityllä. Toissa vuotta en kelpuuttanut mukaan, kun lumen vähäisyys olisi antanut harhaanjohtavan kuvan kevään etenemisestä jo joskus milloinlie helmikuussa. Tosin onpa tuo 2014:kin ollut omassa sarjassaan, joten ehkä olisi pitänyt vain kirjata pvm myös 2020. Melkein kaksi viikkoa oltiin nyt keskiarvosta jäljessä ja uusi myöhäisyysennätys syntyi, mikä ei ole ihme: oli täälläoloaikamme lumisin talvi. Edellinen ennätys (mutu-tuntumalla) kesti vain vuoden.

24.4.22 leskenlehti kukassa. Yllä näkyvät viimevuotiset Tussilago farfaran yksilöt eivät liene ekaa päivää kukassa, mutta tapana on ollut kirjata ensimmäinen havainto yrittämättä arvioida kukinnan alkamisajankohtaa. Yhdeksän päivää ollaan edellisvuosien keskiarvoa jäljessä.

24.4.22 taivaanvuohi. Gallinago gallinago on toinen (vrt. kuovi alla) varsin täsmällinen laji. Liekö kyse kahlaajille tyypillisestä ominaisuudesta. Kaksi päivää ollaan keskiarvosta myöhässä – tosin luotettavien huhujen mukaan vuohi oli saapunut jo joku päivä sitten. Valokuva vielä odotuttaa itseään.

20.4.22 oli tämän vuoden sumapäivä. Silloin saapui ensinnäkin kuovi. Numenius arquatan saapumisesta voi todella tarkistaa kalenterinsa. Sen tieteellinen nimi ei kuitenkaan heijastele vakautta, vaan kääntäisin sen lähinnä "kaarinyökkääjäksi", mikä viitannee kaarevaan nokkaan ja ehkä ruokailuun. Keskimäärin kuovi on saapunut 18.4. Erotettavissa on myöhäistymistrendi, joka on yllättävän "vahva" (R² = 0,28) johtuen ilmeisesti juuri vaihtelun pienuudesta.

20.4.22 Punarinta. Hassun pallomainen Erithacus rubecula saapui neljä päivää keskiarvoaan myöhemmin. Kuvaajassa voi kuvitella näkevänsä aikaistuvaa trendiä, mutta eipä R² kuitenkaan ole 0,13:a suurempi.

20.4.22 Räkättirastas. Turdus pilaris on parina viime vuonna unohtunut kirjata. Yhtä anomaalista vuotta lukuunottamatta saapumispäivämäärän vakaus on itse asiassa lähes kuovimaista tasoa. Keskiarvo on sama kuin punarinnalla eli huhtikuun 16:s.

19.4.22 ensimmäisenä perhosena havaitsin useampia nokkosperhosia (Aglais urticae). Vuosien 2011–21 keskiarvo on 13.4., joten vajaa viikko ollaan myöhässä. Mitään pidemmän ajan trendiä ei näy.

14.4.22 Lokki. Tämä epämääräinen ilmaus tarkoittaa useimpina keväinä kalalokkia (Larus canus; yllä), tosin joskus täällä näkee naurulokkejakin (L. ridibundus). Tavaksi on päässyt kelpuuttaa kumpi tahansa kevään ensimmäisenä lokkina. Tällä kertaa on kyse kahdesta puiden takaa tehdystä epävarmasta havainnosta päivän verran ennen aiempien vuosien keskiarvoa.

Suunnilleen 12.4.22 oli liiterin katon lounaislape sulattanut lumensa. Havaintosarjasta puuttuu jokunen vuosi liian anomaalisina pitämieni lumitilanteiden vuoksi kai. Päivämäärät jakaantuvat hieman yllättävästi kahteen ryhmään, joiden väliin (26.3.–5.4) sulaminen ei ole vielä osunut. Keskiarvo 2012–19 siihen kuitenkin osuu: maaliskuun viimeinen. Yllättävää myös, ettei pvm tänä vuonna ollut tuon myöhäisempi, vaikka viime talvi (14:s täällä) oli kaikkein lumisin, mitä on kolattu.

11.4.22 Kurkia tepasteli ja toitotteli  Vähänharjunlammen jäällä. Grus grus on niitä lajeja, jotka ovat olleet mukana seurannassa alusta eli vuodesta 2011 alkaen. Nyt ollaan kolme päivää edellä edellisvuosien keskiarvoon nähden. Mitään trendiä ei ole näkyvissä.

24.3.22 lauloi peippo Kuusan vanhassa metsässä. Fringilla coelebs saapui peräti yhdeksän päivää ennen vuosien 2011–21 keskiarvoa ja kolme päivää aiemmin kuin mitä edellinen ennätys oli. Nähtävissä on hienokseltaan aikaistuva trendi; korrelaatiokertoimen neliö = 0,23.

17.3.22 Joutsenen saapuminen. Kaksi Cygnus cygnusta laskeutui jääpeitteiselle Vähänharjunlammelle kaksi päivää ennen vuosien 2011–21 keskiarvoa. Ääniä oli kuulunut Kuusan kosken suunnasta jo aiemmin. Hienoisen aikaistumistrendin voi kuvassa kuvitella näkevänsä, mutta R² on vain 0,025 Alla utelias joutsen Asemalammella 9.5.20.

8.3.22 Huuhkaja. Omassa tilastossani vain kyyn ensiesiintymisen päivämäärä on vaihdellut enemmän kuin Bubo bubon. Huuhkaimen eli hyypiön keväthuhuilun olen jaksolla 2011–22 kuullut keskimäärin 13.3. vaihteluvälin ollessa 5.2. (2020) – 10.4. (2011). Vuosina 2014 ja 2021 ei tullut havaintoa. Mieleenpainuvin havainto tuli vuonna 2018. Veljeni Hannu oli kuollut edellisenä kesänä. Kirjasin havaintopäiväkirjaani: Mikä olikaan sopivampi tapa täkäläisille pöllöille kunnioittaa Hannun syntymäpäivää 2018, ja maailman luontopäivää, kuin huhuilla täysikuulla. Äänessä huuhkaja ja helmipöllö, joihin kumpaankin tutustuminen juontaa minulla lapsuuteen, ja veljeeni. – Alla sivu lapsuuden valokuvakansiostani.

26.2.21 Talitintin titityy. Parvus majorin äänivarasto on uskomattoman laaja. Varsinkin näin keväisin ulkona kuulee mitä moninaisimpia liverryksiä ja sirkutuksia, jotka saavat pähkäämään, että mikä ihme se tuokin on. Ohessa muutama kuva lintulaudaltamme; kuva vaihtuu klikkaamalla. (Viimeisssä kuvassa näkyvästä pähkinäautomaatista ks. talviruokintasivu.)

Kuten kuvasta näkee, ensimmäisen titityy-kuulohavainnon pvm:n vaihtelu on ollut laajaa eikä trendiä ole. Tänä vuonna tapailut muuttuivat titityyksi pari pv keskiarvon (24.2.) jälkeen. Kun vain tunnistaisi ääniä paremmin, voisi tarkkailla myös muiden tiaisten kevätkellon tikitystä. Luultavasti ne olisivat kuitenkin melko lailla samassa tahdissa talitiaisen kanssa.

2021

13.5.21 Ampiainen on vielä epämääräisempi nimitys kuin "lokki" alla. Yllä kuvassa yllä lienee norkoampiainen, Vespula austriaca, mutta seurannassa en ole kiinnittänyt lajiin huomiota. Amppari oli liikkeellä viikkoa keskimääräistä aiemmin.

2020:

24.3.20 Mustarastas. Turdus merulaa koskeva aikasarjani on hieman puutteellinen. Se alkaa vuodesta 2013, ja välistä puuttuu 2015. Vuonna 2022 taisin kuulla mustiksen jo tammikuussa, ja kun sitä alkoi kuulua enemmän, tuli ilmeisesti ajateltua, ettei se mihinkään ollut muuttanutkaan. Linnun tavat ovat tässä suhteessa vähän epämääräiset. Vaihtelu on aika suurta, mutta siinä näyttäisi olevan aikaistuva trendi; R² = 0,47. Tänä vuonna ensimmäinen havainto oli kuitenkin kaksi päivää edellisvuosien keskiarvon jälkeen.