Keskisen Suomen
liito-oravayhdistys ry

30.9.2024

Lataa raportti tästä (pdf 2,9 Mt, 41 sivua)

Lyhennetty tiivistelmä keskeisistä päätelmistä

Raportissa käydään läpi viiden ELY-keskuksen alueelta kahdeksan ELYn antamaa vastausta metsänkäyttöilmoituksiin, jotka ovat kohdistuneet alueisiin, joilta on tehty liito-oravahavaintoja. Tapauksista neljä on Pirkanmaalta ja yksi Hämeestä, Uudenmaalta, Etelä-Savosta ja Kaakkois-Suomesta kustakin. ELYt antavat satoja tällaisia vastauksia vuosittain. Tapaukset on valittu paljon suuremmasta joukosta ELYjen vastauksia, joissa toistuvat samat ongelmat:

ELY-keskukset rikkovat liito-oravametsien metsänkäyttöilmoituksiin vastatessaan järjestelmällisesti lukuisia luonnonsuojelu- ja hallintolain säännöksiä tai myötävaikuttavat niiden rikkomiseen. Näitä säännöksiä ovat velvoite tähdätä luonnonsuojelussa luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen, velvoite edistää ja valvoa luonnonsuojelulain ja EU-säännösten noudattamista, direktiivilajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskielto, velvoite käyttää viranomaisen toimivaltaa vain lain mukaisiin tarkoituksiin, velvoite toimia huolellisesti ja objektiivisesti perusteltavalla tavalla sekä käyttää tutkimustietoa sekä kielto häiritä lintujen pesintää.

Kaikkein vakavin yksittäinen ongelmia ELYjen toiminnassa on systemaattinen liito-oravan  elinympäristövaatimuksia ja hakkuiden vaikutuksia koskevan tieteellisen tiedon sivuuttaminen.

ELY edellyttävät hakkuista vastaavilta refleksinomaisesti maastokäyntiä ja ”liito-oravatilanteen selvittämistä” tavalla, joka heijastelee haluttomuutta ja kyvyttömyyttä tehdä väistämättömiä päätelmiä jo aiemmista havainnoista. Nämä olisivat yleensä täysin riittävä peruste hakkuiden rajoittamiselle tai kieltämiselle. Pahimmillaan hakkuista hyötyvien mitään-ei-löytynyt-selvitysten katsotaan tekevän tyhjiksi aiemmatkin havainnot (Pirkanmaan ELY).

ELYt tulkitsevat tuoreiden liito-oravahavaintojen puuttumisen usein virheellisesti siten, että LLP:n olemassaolo on muuttunut epävarmaksi, ja tällöin ne noudattavat mihinkään perustumatonta hiukan-suojelun periaatetta: hakkuita rajoitetaan ‒ mutta tavalla, joka ei missään nimessä riittäisi turvaamaan LLP:n ekologista toiminnallisuutta.

ELYt mainitsevat rutiininomaisesti, että vastuu LLP:n heikentämis- ja hävittämiskiellon noudattamisesta on maanomistajalla ja hakkuista vastaavalla, mutta ne antavat neuvoja, jotka johtavat merkittävällä todennäköisyydellä luonnonsuojelurikokseen.

ELYt eivät tee parastaan eivätkä käytä kaikkia keinojaan. On erittäin harvinaista, että ne edes mainitsevat lain suoman valtansa kieltää luonnonsuojelulain vastaiset hakkuut. Harva ELY mainitsee myöskään jälkikäteisten tarkastusten mahdollisuuden.

On loogisesti väistämätön päätelmä, että ELYillä on julkilausumattomia tavoitteita, joita ei voida johtaa luonnonsuojelulaista.

Raportti on tarkoitettu luettavaksi yhdessä KeSLo ry:n muistion Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelun juridinen ja biologinen perusta (pdf, 14 sivua) kanssa.

Keskisen Suomen liito-oravayhdistyksen julkaiseman raportin Viranomainen, joka ei osaa sanoa ei – ELY-keskukset liito-oravan "tiukan suojelun" toteuttajina on laatinut yhdistyksen puheenjohtaja Sami Yli-Karjanmaa Vuokon luonnonsuojelusäätiöltä saamallaan apurahalla. Raportissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan.